Yokylassa

Pahoitteluni heti alkuun parin paivan tauosta bloggailussa, mutta olemme olleet yhteyksien saavuttamattomissa viimeiset pari vuorokautta. Ja voi millaisia paivia meilla onkaan takana! Saavuimme juuri hetki sitten tanne Siem Reapiin ja kohta suuntana legendaarinen Angkor Wat auringonlaskiessa...Mutta sita ennen lyhyesti tarinaa viime paivien tapahtumista ja tunnelmista.

Keskiviikko aamuna saavuimme yokuntiin kylaan nimelta Oudoun Pov Village. Kyla sijaitsi kaukana maaseudulla, parin tunnin ajomatkan paassa lahimmasta kaupungista. Viimeiset 10km ennen kylaa tie oli valehtelematta kuin vuoristorata, silla se oli erittain huonossa kunnossa tulvista johtuen. Harmitti, etta meille niinkin itsestaanselvat asiat, kuin perusinfrastruktuuri olivat retuperalla. Ilo kupli kuitenkin pian pintaan, kun naimme kylapankin johdon meita vastaanottamassa! Leveat hymyt saattelivat meidat istumaan ulkoilmakatokseen, jossa kylan kokouksia pidettiin. Seinille oli ripustettu isoille paperilapuille ja pahveille tusseilla taiteiltu esitys meille mm. kylan asukkaista ja palveluista, kylapankin saannoista, kylapankin johdosta, lukuja kylapankin toiminnasta seka suunnitelmaa vuodelle 2011. Olimme erittain vaikuttuneita yksityiskohtaisesta presentaatiosta, mutta erityisesti meita lammitti, etta kylapankin seitseman hengen johdosta naisilla oli kolme tarkeinta tehtavaa - mahtavaa! Miehia oli kylla muissa rooleissa kylapankissa, mutta etta kolme tarkeinta asemaa tassa patriarkaalisessa kulttuurissa kuuluivat naisille, niin se on jo saavutus, vau!

Kuuntelimme herkalla korvalla naisten puheita ja kysyimme heidan jokapaivaisista haasteistaan. Koska monella oma (liike)toiminta on viela pienta, niin omien tuotteiden kaupaksi saaminen hyvaan hintaa on vaikeaa. Siksi moni myy esimerkiksi riisin polkuhintaan valimiehille, jotka taas toimittavat tuotteet edelleen toimittajille. Tama oli iso ongelma monessa kylassa. Kysyttaessa ratkaisua tahan ongelmaan, saimme vastaukseksi, etta oman liiketoiminnan kasvattaminen olisi ratkaisu, jolloin valikasia ei tarvittaisi. Mutta silloin tarvittaisiin lisaa lainaa, mita toimintasaannot nykyisessa kylapankkisysteemissa rajoittivat. Tassa kylapankissa lainan keskikoko oli 55$ ja lainaa sai ottaa max.kolme kertaa puolen vuoden valein.Toinen ratkaisu, jota kylapaallikko ehdotti oli, etta valtio maarittelisi kiintean hinnan, eli hyvinkin sosialistista ajattelua. Me taas Naisten Pankin puolella mietimme, etta olisiko mahdollistaa kehittaa koko arvoketjua siten, etta tuotannosta aina logistiikkaan lahtien toiminnot olisivat kylapankkilaisten kasissa, jolloin ketjun tehokkuus ja kannattavuus paranisivat merkittavasti.

Kun puhutaan yritystoiminnasta Kambodzan kylapankkien tukemilla lainoilla, niin tulee tietaa, etta viela talla hetkella suurimmalla osalla lainanottajista liiketoiminta tahtaa jokapaivaisen toimeentulon ja ruoan takaamiseen. Maaseudulla koyhyys on suuri ongelma, joka tuo mukanaan perusturvaan, kuten hygieniaan ja terveydenhoitoon liittyvat haasteet. Useimmat kylapankin jasenista ottivat lainaa mm. soijan- tai riisinviljelyyn, kanojen tai sikojen kasvattamiseen, mausteiden myymiseen jne. Eli yleensa yritystoiminta liittyy jollain tavalla maatalouteen, ellei kyseessa ole hieman harvinaisempi palvelu, kuten vaikka kampaamotoiminta.

Kuten tuli jo mainittua, niin vietimme yhden yon kylassa. Saimme yopya kylan varakkaimpiin kuuluvan miehen luona, jolla oli jopa ulkohuussi, jonka lattiassa reika seka risuilla aidattu piha. Talo oli perinteiseen tapaan rakennettu laudoista ja seisoi tukijalkojen paalla muutaman metrin korkeudessa. Taloja korotettiin vuosittaisten tulvien varalta, jotta saastyttaisiin pahemmilta vaurioilta. Piha oli koristeltu meita varten varikkailla paperinauhoilla seka runsailla hedelma-asetelmilla banaania, limea, jack fruitia jne. Meita hemmoteltiin maistuvilla lounailla ja illallisilla, jotak valmistetiin ulkona pihalla puiden varjossa. Taisipa jokunen pihalla juoksennellut kanakin paatya pataan..

Illalla meille jarjestettiin aivan upeat kylajuhlat, jossa leikittiin, tanssittiin, laulettiin ja naurettiin! Meidan Gunvor yllatti meidat kaikki upealla tulkinnalla Edith Piafin La vie en rosesta, ja Gunvor saikin raikuvat aplodit paikallaolijoilta. Jotain illan hauskuudesta kertoo se, etta allekirjoittaneen paita repesi kainaloista, kun kyseessa oli ns.ihmiskoydenvetoa :) Lapsilla ainakin riitti hauskaa! Oli upeaa huomata, etta ilo ja onnellisuus ei aina ole yltakyllaisyydesta kiinni.

Seuraavana paivana vierailimme paikallisessa terveyskeskuksessa, tapasimme nuorten ryhman ja vierailimme kylan koyhimmassa perheissa. Satuimme myos kuulemaan kuinka miinoja raivattiin aivan muutamien kymmenien metrien paassa meista. Uskomatonta, etta kylalaiset elavat elamaansa miinakenttien vieressa. Onnettomuuksiakin sattuu, mutta onneksi enaa harvemmin.

Kaikkien meidan mieleen jai 12-vuotias Bou Kim Heng, joka oli jaanyt orvoksi vanhempien kuoltua AIDSiin. Myos Heng sairasti HIV:iä. Poika oli todella pienikokoinen ikaisekseen, mutta muutoin vaikutti terveelta ja reippaalta. Han viihtyi hyvin seurassamme, ja tarvitsi selkeasti valilla turvallisen aikuisen kosketusta ja halausta. Nyt han asui 57-vuotiaan tatinsa luona, mutta tati oli koyha viljelija, jolla hadin tuskin oli varaa matkoihin kaupunkiin, josta Hengin laakkeet tuli hakea kerran kuussa. Toivomme kaikki sydamestamme kaikkea hyvaa Hengille ja hanen tadilleen seka muille upeille ihmiselle, joita tapasimme kylassa!