Upea ensimmainen kokonainen paiva takana Phom Phenissa! Ja hotellista loytyy jopa wifi :)
Matka tanne sujui kaikkinensa hienosti, lentolakoista huolimatta. Noin 10 tunnin yolennon jalkeen saavuimme Helsingista Bangkokiin paikallista aikaa klo 7.30 aamulla, ja tiedossa olisi ollut piiiitka odotus lentokentalla, ellei reipas matkanjohtajamme Kaarina olisi onnistunut neuvottelemaan meita iltapaivalennolle eteenpain. Hammastelimme, etta meidan piti vaihtaa paikallisia bhateja maastapoistumista varten, vaikka olimme transit -lennolla pian jatkamassa. Vaihdoimme kuitenkin tunnollisesti siis hieman Thaimaan valuuttaa, jotta meidat laskettaisiin poistumaan maasta. Passin- ja turvatarkastuksen jalkeen kukaan ei kuitenkaan ollut naita maksuja meilta karhunnut, joten kaytimme rahat pieneen hemmotteluun ja suuntasimme koko leidilauma lentokenttaspahan ansaittuun jalkahierontaan.
Saavuttuamme ja majoittuttamme hotelliin Phom Penhiin jatkoimme illalliselle laheiseen paikalliseen ravintolaan nimelta Khmer Surin. Voin suositella lampimasti! Istuuduimme lattialle tyynyjen paalle ja aloitimme vihdoin tutustumaan toisiimme. Kaikki olivat innoissaan edessa olevista paivista ja paikalliseen elamanmenoon tutustumisesta. Moni meista halusi kokeilla paikallista herkkua Fish Amok, joka oli kookosmaidossa ja curryssa haudutettua, banaaninlehteen kaarittya kalaa - herkullista! Pitka matka oli uuvuttanut iloisen joukon, ja koska osa meista oli olut matkalla lahes 30 tuntia, paatimme painua pehkuihin lepaamaan.
Tanaan meita odotti LWF:n (Lutheran World Federation), eli Kirkon Ulkomaanavun paikallisen yhteistyokumppanin edustaja, joka johdatti meidat tutustumaan Silk Islandiin. Paasimme jokiristeilylle Mekong -joelle ja naimme Phom Penhin joelta kasin. Joki levenee hurjaa vauhtia lahes vuosittain, koska eroosio rantapenkereilla on kiihtynyt vedenvirtauksen vuoksi. Joskus jopa kokonaisia taloja saattaa pudota jokeen, jos ne on rakennettu liian lahelle joen uomaa. Silk Islandilla tutustuimme hyvinkin vaatimattomissa oloissa elaviin ihmisiin, joista saaren nimen mukaisesti suuri osa oli tekemissa silkin tai puuvillan kudonnan kanssa. Alkeellisista oloista huolimatta vaki vaikutta onnelliselta ja elamaansa tyytyvaiselta, vaikka laman vaikutus nakyi myos taalla. Naimme useita pienkutomoja, jotka oli yleensa rakennettu kotitalojen alapuolelle ja sijaitsivat siis pihapiirissa. Kasityon jalki oli upeaa, ja muutama tuliainenkin taisi lahtea joulupukin konttiin. Esimerkiksi Anna-Maijakin lumoutui niin yhdesta tietysta silkkihuivista, etta osti sen suoraan kangaspuilta. Vaikka kudonta-operaatio oli viela kesken ;) Yksi silkinmyyjista oli 13-vuotias Anna, joka hymyili leveaa hymyaan taukoamatta. Anna kertoi, ettei han koskaan ollut kaynyt koulua, mutta oli oppinut englannin sisaruksiltaan. Koyhemmissa perheissa on tavallista, etta kaikki lapset eivat valttamatta paase kouluun, vaan mahdollisesti nuorin jaa huolehtimaan perheen toimeentulosta. Anna oli tallainen tytto.
Suurten tuloerojen ja koyhyyden lisaksi maan suurimpia haasteita ovat mm. mielenterveysongelmat. Vanhempi vaesto kantaa sisallaan edelleen psyykkisia ja fyysisia haavoja ja traumoja punakhmerien aiheuttamista kauheuksista. Muutamat meista ovat jo kuulleet lyhyita, henkilokohtaisia tragedioita tuosta ajasta, eika itku ei ole ollut kaukana. Mielenterveyspalvelujen kehittaminen olisikin yksi ehdottaman tarkea kohde, mutta toistaiseksi palveluja onn erittain heikosti saatavilla, jos ollenkaan. Toinen asia on naisen asema. Naennaisesti nainen vaikuttaa erittainki tasa-arvoiselta nain ulkopuolisen silmin, mutta esimerkisi perhevakivalta on yleista, mutta vaiettua. Vanhat sananlaskutkin antavat ymmartaa, etta miehet ovat silkkia, mutta naiset puuvillaa. Onneksi kuitenkin moni asia on jo menossa parempaan suuntaan! Tasta esimerkkina HIV, joka on saatu hyvin kuriin verrattuna viime vuosien huippulukemiin. Muutkin tarttuvimmat ja vaarallisimmat taudit (polio, kurkkumata jne.) voidaan sulkea pois, silla valtiolla on hyvin toimivat ja organisoidut rokotusohjelmat.
Paallimmaisena kuitenkin maasta on jo nyt jaanyt lammin, vieraanvarainen ja ystavallinen vaikutelma. Enka usko, etta se tulee muuttumaan loppumatkankaan aikana. Uskon, kun moni sanoo, etta taalla kerran kaytyaan tulee varmasti takaisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti