Tänään 12.12 klo 06.30 saavuimme kotiin Suomeen pitkän kotimatkan jälkeen ja hämmästyimme nähdessämme tämän hienon talvimaan! Aikamoinen kontrasti viime päivien helteeseen verrattuna....
Iso kiitos kaikille matkaseuralaisille, - Asta, Gunvor, Jenni, Satu, Riitta, Hannele, Katri, Eeva ja Anna-Maija-, ja erityiset kiitokset matkanjohtajille Kaarinalle ja Anulle Kirkon ulkomaanapuun! Matkasta jäi käteen paljon, mutta tunnelmia on hieman vaikea kuvailla. Päällimmäisenä kuitenkin suurenmoinen ilo ja onni siitä, että olen omin silmin nähnyt, kuinka konkreettisesti Naisten Pankin vapaaehtoisten ja lahjoittajien työ tuottaa tulosta. Moni nainen on jo parantanut elämänlaatuaan merkittävästi, mikä tulee kumuloitumaan edelleen perheen lapsille mm. parempina koulutusmahdollisuuksina.
Kiitos myös teille ihanat lukijat, jotka olette seuranneet matkaamme. Jos et ole vielä mukana Naisten Pankin toiminnassa, niin hopi hopi osoitteeseen www.naistenpankki.fi, josta löydät yhteystietomme - tervetuloa mukaan hienoon porukkaan voimauttamaan siskojamme kehittyvissa maissa!
Ja lopuksi iso kiitos kuuluu niille äärettömän upeille, vahvoille, sitkeille Kambodzan naisille, jotka luovat itselleen ja perheelleen paremman tulevaisuuden. Hyvä Naisten Pankki!
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
torstai 9. joulukuuta 2010
Yokylassa
Pahoitteluni heti alkuun parin paivan tauosta bloggailussa, mutta olemme olleet yhteyksien saavuttamattomissa viimeiset pari vuorokautta. Ja voi millaisia paivia meilla onkaan takana! Saavuimme juuri hetki sitten tanne Siem Reapiin ja kohta suuntana legendaarinen Angkor Wat auringonlaskiessa...Mutta sita ennen lyhyesti tarinaa viime paivien tapahtumista ja tunnelmista.
Keskiviikko aamuna saavuimme yokuntiin kylaan nimelta Oudoun Pov Village. Kyla sijaitsi kaukana maaseudulla, parin tunnin ajomatkan paassa lahimmasta kaupungista. Viimeiset 10km ennen kylaa tie oli valehtelematta kuin vuoristorata, silla se oli erittain huonossa kunnossa tulvista johtuen. Harmitti, etta meille niinkin itsestaanselvat asiat, kuin perusinfrastruktuuri olivat retuperalla. Ilo kupli kuitenkin pian pintaan, kun naimme kylapankin johdon meita vastaanottamassa! Leveat hymyt saattelivat meidat istumaan ulkoilmakatokseen, jossa kylan kokouksia pidettiin. Seinille oli ripustettu isoille paperilapuille ja pahveille tusseilla taiteiltu esitys meille mm. kylan asukkaista ja palveluista, kylapankin saannoista, kylapankin johdosta, lukuja kylapankin toiminnasta seka suunnitelmaa vuodelle 2011. Olimme erittain vaikuttuneita yksityiskohtaisesta presentaatiosta, mutta erityisesti meita lammitti, etta kylapankin seitseman hengen johdosta naisilla oli kolme tarkeinta tehtavaa - mahtavaa! Miehia oli kylla muissa rooleissa kylapankissa, mutta etta kolme tarkeinta asemaa tassa patriarkaalisessa kulttuurissa kuuluivat naisille, niin se on jo saavutus, vau!
Kuuntelimme herkalla korvalla naisten puheita ja kysyimme heidan jokapaivaisista haasteistaan. Koska monella oma (liike)toiminta on viela pienta, niin omien tuotteiden kaupaksi saaminen hyvaan hintaa on vaikeaa. Siksi moni myy esimerkiksi riisin polkuhintaan valimiehille, jotka taas toimittavat tuotteet edelleen toimittajille. Tama oli iso ongelma monessa kylassa. Kysyttaessa ratkaisua tahan ongelmaan, saimme vastaukseksi, etta oman liiketoiminnan kasvattaminen olisi ratkaisu, jolloin valikasia ei tarvittaisi. Mutta silloin tarvittaisiin lisaa lainaa, mita toimintasaannot nykyisessa kylapankkisysteemissa rajoittivat. Tassa kylapankissa lainan keskikoko oli 55$ ja lainaa sai ottaa max.kolme kertaa puolen vuoden valein.Toinen ratkaisu, jota kylapaallikko ehdotti oli, etta valtio maarittelisi kiintean hinnan, eli hyvinkin sosialistista ajattelua. Me taas Naisten Pankin puolella mietimme, etta olisiko mahdollistaa kehittaa koko arvoketjua siten, etta tuotannosta aina logistiikkaan lahtien toiminnot olisivat kylapankkilaisten kasissa, jolloin ketjun tehokkuus ja kannattavuus paranisivat merkittavasti.
Kun puhutaan yritystoiminnasta Kambodzan kylapankkien tukemilla lainoilla, niin tulee tietaa, etta viela talla hetkella suurimmalla osalla lainanottajista liiketoiminta tahtaa jokapaivaisen toimeentulon ja ruoan takaamiseen. Maaseudulla koyhyys on suuri ongelma, joka tuo mukanaan perusturvaan, kuten hygieniaan ja terveydenhoitoon liittyvat haasteet. Useimmat kylapankin jasenista ottivat lainaa mm. soijan- tai riisinviljelyyn, kanojen tai sikojen kasvattamiseen, mausteiden myymiseen jne. Eli yleensa yritystoiminta liittyy jollain tavalla maatalouteen, ellei kyseessa ole hieman harvinaisempi palvelu, kuten vaikka kampaamotoiminta.
Kuten tuli jo mainittua, niin vietimme yhden yon kylassa. Saimme yopya kylan varakkaimpiin kuuluvan miehen luona, jolla oli jopa ulkohuussi, jonka lattiassa reika seka risuilla aidattu piha. Talo oli perinteiseen tapaan rakennettu laudoista ja seisoi tukijalkojen paalla muutaman metrin korkeudessa. Taloja korotettiin vuosittaisten tulvien varalta, jotta saastyttaisiin pahemmilta vaurioilta. Piha oli koristeltu meita varten varikkailla paperinauhoilla seka runsailla hedelma-asetelmilla banaania, limea, jack fruitia jne. Meita hemmoteltiin maistuvilla lounailla ja illallisilla, jotak valmistetiin ulkona pihalla puiden varjossa. Taisipa jokunen pihalla juoksennellut kanakin paatya pataan..
Illalla meille jarjestettiin aivan upeat kylajuhlat, jossa leikittiin, tanssittiin, laulettiin ja naurettiin! Meidan Gunvor yllatti meidat kaikki upealla tulkinnalla Edith Piafin La vie en rosesta, ja Gunvor saikin raikuvat aplodit paikallaolijoilta. Jotain illan hauskuudesta kertoo se, etta allekirjoittaneen paita repesi kainaloista, kun kyseessa oli ns.ihmiskoydenvetoa :) Lapsilla ainakin riitti hauskaa! Oli upeaa huomata, etta ilo ja onnellisuus ei aina ole yltakyllaisyydesta kiinni.
Seuraavana paivana vierailimme paikallisessa terveyskeskuksessa, tapasimme nuorten ryhman ja vierailimme kylan koyhimmassa perheissa. Satuimme myos kuulemaan kuinka miinoja raivattiin aivan muutamien kymmenien metrien paassa meista. Uskomatonta, etta kylalaiset elavat elamaansa miinakenttien vieressa. Onnettomuuksiakin sattuu, mutta onneksi enaa harvemmin.
Kaikkien meidan mieleen jai 12-vuotias Bou Kim Heng, joka oli jaanyt orvoksi vanhempien kuoltua AIDSiin. Myos Heng sairasti HIV:iä. Poika oli todella pienikokoinen ikaisekseen, mutta muutoin vaikutti terveelta ja reippaalta. Han viihtyi hyvin seurassamme, ja tarvitsi selkeasti valilla turvallisen aikuisen kosketusta ja halausta. Nyt han asui 57-vuotiaan tatinsa luona, mutta tati oli koyha viljelija, jolla hadin tuskin oli varaa matkoihin kaupunkiin, josta Hengin laakkeet tuli hakea kerran kuussa. Toivomme kaikki sydamestamme kaikkea hyvaa Hengille ja hanen tadilleen seka muille upeille ihmiselle, joita tapasimme kylassa!
Keskiviikko aamuna saavuimme yokuntiin kylaan nimelta Oudoun Pov Village. Kyla sijaitsi kaukana maaseudulla, parin tunnin ajomatkan paassa lahimmasta kaupungista. Viimeiset 10km ennen kylaa tie oli valehtelematta kuin vuoristorata, silla se oli erittain huonossa kunnossa tulvista johtuen. Harmitti, etta meille niinkin itsestaanselvat asiat, kuin perusinfrastruktuuri olivat retuperalla. Ilo kupli kuitenkin pian pintaan, kun naimme kylapankin johdon meita vastaanottamassa! Leveat hymyt saattelivat meidat istumaan ulkoilmakatokseen, jossa kylan kokouksia pidettiin. Seinille oli ripustettu isoille paperilapuille ja pahveille tusseilla taiteiltu esitys meille mm. kylan asukkaista ja palveluista, kylapankin saannoista, kylapankin johdosta, lukuja kylapankin toiminnasta seka suunnitelmaa vuodelle 2011. Olimme erittain vaikuttuneita yksityiskohtaisesta presentaatiosta, mutta erityisesti meita lammitti, etta kylapankin seitseman hengen johdosta naisilla oli kolme tarkeinta tehtavaa - mahtavaa! Miehia oli kylla muissa rooleissa kylapankissa, mutta etta kolme tarkeinta asemaa tassa patriarkaalisessa kulttuurissa kuuluivat naisille, niin se on jo saavutus, vau!
Kuuntelimme herkalla korvalla naisten puheita ja kysyimme heidan jokapaivaisista haasteistaan. Koska monella oma (liike)toiminta on viela pienta, niin omien tuotteiden kaupaksi saaminen hyvaan hintaa on vaikeaa. Siksi moni myy esimerkiksi riisin polkuhintaan valimiehille, jotka taas toimittavat tuotteet edelleen toimittajille. Tama oli iso ongelma monessa kylassa. Kysyttaessa ratkaisua tahan ongelmaan, saimme vastaukseksi, etta oman liiketoiminnan kasvattaminen olisi ratkaisu, jolloin valikasia ei tarvittaisi. Mutta silloin tarvittaisiin lisaa lainaa, mita toimintasaannot nykyisessa kylapankkisysteemissa rajoittivat. Tassa kylapankissa lainan keskikoko oli 55$ ja lainaa sai ottaa max.kolme kertaa puolen vuoden valein.Toinen ratkaisu, jota kylapaallikko ehdotti oli, etta valtio maarittelisi kiintean hinnan, eli hyvinkin sosialistista ajattelua. Me taas Naisten Pankin puolella mietimme, etta olisiko mahdollistaa kehittaa koko arvoketjua siten, etta tuotannosta aina logistiikkaan lahtien toiminnot olisivat kylapankkilaisten kasissa, jolloin ketjun tehokkuus ja kannattavuus paranisivat merkittavasti.
Kun puhutaan yritystoiminnasta Kambodzan kylapankkien tukemilla lainoilla, niin tulee tietaa, etta viela talla hetkella suurimmalla osalla lainanottajista liiketoiminta tahtaa jokapaivaisen toimeentulon ja ruoan takaamiseen. Maaseudulla koyhyys on suuri ongelma, joka tuo mukanaan perusturvaan, kuten hygieniaan ja terveydenhoitoon liittyvat haasteet. Useimmat kylapankin jasenista ottivat lainaa mm. soijan- tai riisinviljelyyn, kanojen tai sikojen kasvattamiseen, mausteiden myymiseen jne. Eli yleensa yritystoiminta liittyy jollain tavalla maatalouteen, ellei kyseessa ole hieman harvinaisempi palvelu, kuten vaikka kampaamotoiminta.
Kuten tuli jo mainittua, niin vietimme yhden yon kylassa. Saimme yopya kylan varakkaimpiin kuuluvan miehen luona, jolla oli jopa ulkohuussi, jonka lattiassa reika seka risuilla aidattu piha. Talo oli perinteiseen tapaan rakennettu laudoista ja seisoi tukijalkojen paalla muutaman metrin korkeudessa. Taloja korotettiin vuosittaisten tulvien varalta, jotta saastyttaisiin pahemmilta vaurioilta. Piha oli koristeltu meita varten varikkailla paperinauhoilla seka runsailla hedelma-asetelmilla banaania, limea, jack fruitia jne. Meita hemmoteltiin maistuvilla lounailla ja illallisilla, jotak valmistetiin ulkona pihalla puiden varjossa. Taisipa jokunen pihalla juoksennellut kanakin paatya pataan..
Illalla meille jarjestettiin aivan upeat kylajuhlat, jossa leikittiin, tanssittiin, laulettiin ja naurettiin! Meidan Gunvor yllatti meidat kaikki upealla tulkinnalla Edith Piafin La vie en rosesta, ja Gunvor saikin raikuvat aplodit paikallaolijoilta. Jotain illan hauskuudesta kertoo se, etta allekirjoittaneen paita repesi kainaloista, kun kyseessa oli ns.ihmiskoydenvetoa :) Lapsilla ainakin riitti hauskaa! Oli upeaa huomata, etta ilo ja onnellisuus ei aina ole yltakyllaisyydesta kiinni.
Seuraavana paivana vierailimme paikallisessa terveyskeskuksessa, tapasimme nuorten ryhman ja vierailimme kylan koyhimmassa perheissa. Satuimme myos kuulemaan kuinka miinoja raivattiin aivan muutamien kymmenien metrien paassa meista. Uskomatonta, etta kylalaiset elavat elamaansa miinakenttien vieressa. Onnettomuuksiakin sattuu, mutta onneksi enaa harvemmin.
Kaikkien meidan mieleen jai 12-vuotias Bou Kim Heng, joka oli jaanyt orvoksi vanhempien kuoltua AIDSiin. Myos Heng sairasti HIV:iä. Poika oli todella pienikokoinen ikaisekseen, mutta muutoin vaikutti terveelta ja reippaalta. Han viihtyi hyvin seurassamme, ja tarvitsi selkeasti valilla turvallisen aikuisen kosketusta ja halausta. Nyt han asui 57-vuotiaan tatinsa luona, mutta tati oli koyha viljelija, jolla hadin tuskin oli varaa matkoihin kaupunkiin, josta Hengin laakkeet tuli hakea kerran kuussa. Toivomme kaikki sydamestamme kaikkea hyvaa Hengille ja hanen tadilleen seka muille upeille ihmiselle, joita tapasimme kylassa!
tiistai 7. joulukuuta 2010
Ensimmainen kylapaiva toivoa taynna!
Jee, ensimmainen kylapaiva takana ja fiilis on mita mahtavin! Jokainen meista oli odottanut tiistaita kuin kuuta nousevaa, silla vihdoin ja viimein tana aamuna paasimme karistamaan Phnom Penhin polyt jaloistamme ja otimme suunnan kohti maaseutua.
Parin mielenkiintoisen, toyssyisen tunnin jalkeen saavuimme perille ensimmaiseen kylaan nimelta Kraing Kantroul Village. Kyla sijaitsee riisipeltojen vieressa, upealla paikalla ja siella asuu 1145 asukasta. Vastaanotto kylassa oli mita mahtavin! Lahes 40 hengen joukko kylalaisia oli keskeyttanyt tyonsa riisipelloilla toivottaakseen meidat tervetulleiksi, ja voi niita iloisia, hymyilevia kasvoja, joita naimme:) Ensiksi istuuduimme alas isommalla joukolla ja esittaydyimme puolin ja toisin. Alkuun kuuntelimme, kun kylan paallikko esitteli kylaa yleisella tasolla. Sen jalkeen aaneen paasi nuori nainen, eli kylapankin kirjanpitaja, joka esitteli meille lukujen valossa kyseisen kylapankin historiaa ja toimintaa. Kysymyksiimme vastattiin tasmallisesti ja oli hienoa huomata, etta odotuksemme osoittautuivat paaosin oikeiksi - hommahan toimii! Ennen kylapankkia koyhemmat kylalaiset joutuivat hakemaan lainaa rikkaammilta kylan jasenilta tai joutuivat ajamaan pitkan matkan aina kaupunkiin asti anomaan lainaa esim. mikroluotottajilta mahdollisesti korkeammilla koroilla. Nyt pankkiasiat lainan osalta oli helpompi hoitaa kotikylassa. Talla hetkella kylapankin toiminta laajenee hurjaa vauhtia ja jasenia, eli lainansaajia on jo 43, joista naisia 36.
Naurua riitti keskustelutuokioissa, kun puolin ja toisin kysyttiin lasten lukumaaraa. Naisten Pankkilaisten joukosta loytyi yksi, jolla oli kolme lasta, kun taas kylalaisten keskuudessa kolme oli viela vahan. Taisipa loytya rouva, jolla oli kahdeksan lasta. Sympaattisin rouva oli kuitenkin vanhempi, lahes hampaaton, kaljuksi ajeltu leskinainen, joka hymyili taukoamatta ja kuunteli tarkkaavaisena kaikkea sanomaamme. Han asui pagodassa, eli pyhassa temppelissa ja hanella oli 20 lastenlasta, mika heratti suurta riemua kaikissa lasnaolijoissa.
Tutustuimme pariinkiin yritykseen lahemmin, mutta seuraavaksi esittelen lyhyesti Neangin, 28v, tarinan. Aurinkoinen Neang oli nyt yhdeksannella kuulla raskaana ja odotti siis kolmatta lastaan syntyvaksi lahipaivina. Synnytyksen oli maara tapahtua 7km:n paassa olevassa terveyskeskuksessa. Nyt Neang kuitenkin halusi esitella meille yritystoimintaansa. Han oli ottanut lainaa alkuinvestointeihin, eli emakkoon ja sikalan rakentamiseen yhteensa 50$. Emakko oli pian synnyttanyt viisi pienta porsasta, joista Neang oli jo yhden ehtinyt myyda (ja ko.emakko oli taas tiineena). Yhdesta possusta Neang kuittasi 32$. Possujen yllapitoon ei mennyt rahaa, silla Neang ruokki possut viereisen nuudelitehtaan jamilla. Vuosituotto pyorisi siten noin 400$:ssa, mika oli nain alkuun ihan kelpo summa. Myohemmin Neangilla oli tarkoitus laajentaa sikalaa hankkimalla useampia emakoita, silla kysyntaa possuille oli. Eli tulevaisuus naytti valoisalta!
Nyt ensimmaisen kylapaivan jalkeen kaikille jai hyva ja lammin tunnelma. Olimme iloisia siita, etta saimme suoraan palautetta ja kiitosta kylapankin jasenilta, eli kylan naisilta siita, kuinka onnellisia he ovat saamistaan mahdollisuuksista, silla pystyvat tarjoamaan paremman tulevaisuuden lapsilleen. Eraskin ahkera rouva uhkui maaratietoisuutta sanoessaan, etta han aikoo tyoskennella niin lujasti, etta saa kaikki viisi lasta kouluun aina vahintaan lukiotasolle asti. Nyt naimme, etta meidan tyollamme Naisten Pankissa on merkitys ja aito vaikutus kanssasisariimme taalla kaukanakin. Nyt unta palloon ja huomenna lahdemmekin ihan yokuntiin seuraavaan kylaan - we're so excited and cannot hide it ;)
Parin mielenkiintoisen, toyssyisen tunnin jalkeen saavuimme perille ensimmaiseen kylaan nimelta Kraing Kantroul Village. Kyla sijaitsee riisipeltojen vieressa, upealla paikalla ja siella asuu 1145 asukasta. Vastaanotto kylassa oli mita mahtavin! Lahes 40 hengen joukko kylalaisia oli keskeyttanyt tyonsa riisipelloilla toivottaakseen meidat tervetulleiksi, ja voi niita iloisia, hymyilevia kasvoja, joita naimme:) Ensiksi istuuduimme alas isommalla joukolla ja esittaydyimme puolin ja toisin. Alkuun kuuntelimme, kun kylan paallikko esitteli kylaa yleisella tasolla. Sen jalkeen aaneen paasi nuori nainen, eli kylapankin kirjanpitaja, joka esitteli meille lukujen valossa kyseisen kylapankin historiaa ja toimintaa. Kysymyksiimme vastattiin tasmallisesti ja oli hienoa huomata, etta odotuksemme osoittautuivat paaosin oikeiksi - hommahan toimii! Ennen kylapankkia koyhemmat kylalaiset joutuivat hakemaan lainaa rikkaammilta kylan jasenilta tai joutuivat ajamaan pitkan matkan aina kaupunkiin asti anomaan lainaa esim. mikroluotottajilta mahdollisesti korkeammilla koroilla. Nyt pankkiasiat lainan osalta oli helpompi hoitaa kotikylassa. Talla hetkella kylapankin toiminta laajenee hurjaa vauhtia ja jasenia, eli lainansaajia on jo 43, joista naisia 36.
Naurua riitti keskustelutuokioissa, kun puolin ja toisin kysyttiin lasten lukumaaraa. Naisten Pankkilaisten joukosta loytyi yksi, jolla oli kolme lasta, kun taas kylalaisten keskuudessa kolme oli viela vahan. Taisipa loytya rouva, jolla oli kahdeksan lasta. Sympaattisin rouva oli kuitenkin vanhempi, lahes hampaaton, kaljuksi ajeltu leskinainen, joka hymyili taukoamatta ja kuunteli tarkkaavaisena kaikkea sanomaamme. Han asui pagodassa, eli pyhassa temppelissa ja hanella oli 20 lastenlasta, mika heratti suurta riemua kaikissa lasnaolijoissa.
Tutustuimme pariinkiin yritykseen lahemmin, mutta seuraavaksi esittelen lyhyesti Neangin, 28v, tarinan. Aurinkoinen Neang oli nyt yhdeksannella kuulla raskaana ja odotti siis kolmatta lastaan syntyvaksi lahipaivina. Synnytyksen oli maara tapahtua 7km:n paassa olevassa terveyskeskuksessa. Nyt Neang kuitenkin halusi esitella meille yritystoimintaansa. Han oli ottanut lainaa alkuinvestointeihin, eli emakkoon ja sikalan rakentamiseen yhteensa 50$. Emakko oli pian synnyttanyt viisi pienta porsasta, joista Neang oli jo yhden ehtinyt myyda (ja ko.emakko oli taas tiineena). Yhdesta possusta Neang kuittasi 32$. Possujen yllapitoon ei mennyt rahaa, silla Neang ruokki possut viereisen nuudelitehtaan jamilla. Vuosituotto pyorisi siten noin 400$:ssa, mika oli nain alkuun ihan kelpo summa. Myohemmin Neangilla oli tarkoitus laajentaa sikalaa hankkimalla useampia emakoita, silla kysyntaa possuille oli. Eli tulevaisuus naytti valoisalta!
Nyt ensimmaisen kylapaivan jalkeen kaikille jai hyva ja lammin tunnelma. Olimme iloisia siita, etta saimme suoraan palautetta ja kiitosta kylapankin jasenilta, eli kylan naisilta siita, kuinka onnellisia he ovat saamistaan mahdollisuuksista, silla pystyvat tarjoamaan paremman tulevaisuuden lapsilleen. Eraskin ahkera rouva uhkui maaratietoisuutta sanoessaan, etta han aikoo tyoskennella niin lujasti, etta saa kaikki viisi lasta kouluun aina vahintaan lukiotasolle asti. Nyt naimme, etta meidan tyollamme Naisten Pankissa on merkitys ja aito vaikutus kanssasisariimme taalla kaukanakin. Nyt unta palloon ja huomenna lahdemmekin ihan yokuntiin seuraavaan kylaan - we're so excited and cannot hide it ;)
maanantai 6. joulukuuta 2010
Itsenaisyyspaivan tunnelmia maapallon toiselta puolelta
Onnea 93-vuotiaalle Suomelle! Taalla Kambodzan kuuman auringon alla on Maamme -laulu kajahtanut jo pari kertaa paivan aikana, ja osansa tasta meidan kultakurkkujen tuotannosta saivat myos Kirkon Ulkomaanavun paikallisen yhteistyokumppanin, Lutheral World Federationin edustajat. Paasimme aamupaivasta tutustumaan LWF:n toimintaan, henkilokuntaan ja tietenkin Naisten Pankin hankkeisiin teorian tasolla. Huomenna koittaakin tositoimet, kun lahdemme ajalemaan maaseudulle kyliin, mutta tanaan saimme jo hyvin esimakua tulevasta.
Vieraanvaraiset ja ystavalliset isantamme, David H. Mueller, Sam Inn ja Ky Nimol ottivat meidat kiinnostuneina vastaan ja vastailivat lukuisiin kysymyksiimme. Ensin kaytiin lapi LWF:n perusajatusta ja toimintaa yleisella tasolla, jonka jalkeen meille kerrottiin enemman Naisten Pankin varoilla tuetuista hankkeista. Talla hetkella Kambodzan suurimpia haasteita on koyhyys, silla maan ihmisista noin 35% asuu koyhyysrajan alapuolella. Myos lukutaidottomuus etenkin maalla naisten keskuudessa on yleista, ja jopa 26% vaestosta on lukutaidotonta. Luku- ja kirjoitustaidon kehittaminen onkin ensimmainen askel naisten aseman parantamisessa. Vasta taman jalkeen voidaan lahtea opiskelemaan perusasioita taloudenhoidosta ja yritystoiminnan alkeista ennen kuin haetaan lainaa kylapankista.
Kylapankkitoiminnan lisaksi Naisten Pankkien varoja ohjataan siis myos muualle, eli esimerkiksi koulutukseen. LWF on jo pitkaan tehnyt tyota taalla ja tuntee paikalliset olot, tavat ja kulttuurin. Taman vuoksi organisaation tyontekijat ovat hiljalleen saavuttaneet heille kuuluvan luottamuksen, mika on erittain tarkeaa hankkeiden onnistumisen kannalta. Hankkeet ovat aina vaiheistettu ja tavoitteena esimerkiksi kylapankkien osalta on pyrkia siihen, etta muutaman vuoden sisalla hankkeen aloittamisesta kylan asukkaat ovat taysin kykenevia pyorittamaan pankkia ja LWF:n on mahdollista vetaytya taka-alalle.
Saimme tietaa, etta samantyyppisia kylapankkeja loytyy myos muiden organisaatioiden tukemana, mutta Naisten Pankin kylapankkihankkeet erottautuvat kylla selkeasti muista. Ensimmainen asia on naisten voimautuminen (empowerment), jolla pyritaan nostamaan naisten asemaa yhteiskunnassa. Tahan liittyy vahvasti naisten itsetunnon vahvistaminen ja toivon luominen koulutuksen kautta, kun heille opetetaan enemman heidan perusoikeuksistaan seka myohemmin luonnollisesti talousasioiden opetteleminen mahdollisesti tulevaa tai jo olemassa olevaa yritystoimintaa varten. Toinen asia on johtajuuden ja muutoinkin vahvemman roolin ottaminen kylayhteisossa. Koska naisen asema on edelleen heikko, eika naisia usein nahda johtotehtavissa, on erityisen tarkeaa, etta kulttuurisia muureja murretaan ja asenteita muutetaan. Kolmas huomioitava seikka on Naisten Pankin tarjoamat matalakorkoiset lainat. Korko on erittain maltillinen ja takaisinmaksun yhteydessa korko lisataan kylapankin paaomaan, jolloin raha jaa kylaan, eika karkaa kolmannen osapuolen hyppysiin. Eli go, go Naisten Pankki!
Vuonna 2011 tavoitteena on perustaa 17 uutta kylapankkia Kambodzaan. Mikali tuohon lukuun paastaan, niin silloin Naisten Pankin tukemia kylapankkeja on taalla jo lahes 130! Uskomme taysin, etta tuo hieno luku on mahdollista saavuttaa, silla LWF:n ihmiset tekevat tyotaan suurella sydammella ja antavat varmasti kaikkensa. Nyt meidan Naisten Pankin vapaaehtoisten tehtavana Suomessa on levittaa tietoutta kallisarvoisesta asiastame, silla tyollamme on konkreettinen vaikutus ja meilla on mahdollisuus parantaa monen naisen tulevaisuutta. Ehkapa jonakin paivana Kambodzassakin nahdaan naispaaministeri - kuka tietaa?
Vieraanvaraiset ja ystavalliset isantamme, David H. Mueller, Sam Inn ja Ky Nimol ottivat meidat kiinnostuneina vastaan ja vastailivat lukuisiin kysymyksiimme. Ensin kaytiin lapi LWF:n perusajatusta ja toimintaa yleisella tasolla, jonka jalkeen meille kerrottiin enemman Naisten Pankin varoilla tuetuista hankkeista. Talla hetkella Kambodzan suurimpia haasteita on koyhyys, silla maan ihmisista noin 35% asuu koyhyysrajan alapuolella. Myos lukutaidottomuus etenkin maalla naisten keskuudessa on yleista, ja jopa 26% vaestosta on lukutaidotonta. Luku- ja kirjoitustaidon kehittaminen onkin ensimmainen askel naisten aseman parantamisessa. Vasta taman jalkeen voidaan lahtea opiskelemaan perusasioita taloudenhoidosta ja yritystoiminnan alkeista ennen kuin haetaan lainaa kylapankista.
Kylapankkitoiminnan lisaksi Naisten Pankkien varoja ohjataan siis myos muualle, eli esimerkiksi koulutukseen. LWF on jo pitkaan tehnyt tyota taalla ja tuntee paikalliset olot, tavat ja kulttuurin. Taman vuoksi organisaation tyontekijat ovat hiljalleen saavuttaneet heille kuuluvan luottamuksen, mika on erittain tarkeaa hankkeiden onnistumisen kannalta. Hankkeet ovat aina vaiheistettu ja tavoitteena esimerkiksi kylapankkien osalta on pyrkia siihen, etta muutaman vuoden sisalla hankkeen aloittamisesta kylan asukkaat ovat taysin kykenevia pyorittamaan pankkia ja LWF:n on mahdollista vetaytya taka-alalle.
Saimme tietaa, etta samantyyppisia kylapankkeja loytyy myos muiden organisaatioiden tukemana, mutta Naisten Pankin kylapankkihankkeet erottautuvat kylla selkeasti muista. Ensimmainen asia on naisten voimautuminen (empowerment), jolla pyritaan nostamaan naisten asemaa yhteiskunnassa. Tahan liittyy vahvasti naisten itsetunnon vahvistaminen ja toivon luominen koulutuksen kautta, kun heille opetetaan enemman heidan perusoikeuksistaan seka myohemmin luonnollisesti talousasioiden opetteleminen mahdollisesti tulevaa tai jo olemassa olevaa yritystoimintaa varten. Toinen asia on johtajuuden ja muutoinkin vahvemman roolin ottaminen kylayhteisossa. Koska naisen asema on edelleen heikko, eika naisia usein nahda johtotehtavissa, on erityisen tarkeaa, etta kulttuurisia muureja murretaan ja asenteita muutetaan. Kolmas huomioitava seikka on Naisten Pankin tarjoamat matalakorkoiset lainat. Korko on erittain maltillinen ja takaisinmaksun yhteydessa korko lisataan kylapankin paaomaan, jolloin raha jaa kylaan, eika karkaa kolmannen osapuolen hyppysiin. Eli go, go Naisten Pankki!
Vuonna 2011 tavoitteena on perustaa 17 uutta kylapankkia Kambodzaan. Mikali tuohon lukuun paastaan, niin silloin Naisten Pankin tukemia kylapankkeja on taalla jo lahes 130! Uskomme taysin, etta tuo hieno luku on mahdollista saavuttaa, silla LWF:n ihmiset tekevat tyotaan suurella sydammella ja antavat varmasti kaikkensa. Nyt meidan Naisten Pankin vapaaehtoisten tehtavana Suomessa on levittaa tietoutta kallisarvoisesta asiastame, silla tyollamme on konkreettinen vaikutus ja meilla on mahdollisuus parantaa monen naisen tulevaisuutta. Ehkapa jonakin paivana Kambodzassakin nahdaan naispaaministeri - kuka tietaa?
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Historian havinaa Phnom Penhissa
Jaahas, allekirjoittanut bloggaaja on ollut sen verran vasynyt eilen, etta paakaupungin nimi on tullut useampaan kertaan vaarin, mutta oikea nimi siis Phnom Penh. Pahoittelen erhetta :)
Tanaan sunnuntaina saimme perusteellisen oppitunnin Kambodzan monivaiheisesta historiasta, silla vierailimme seka kuninkaan palatsissa etta kansanmurhan museossa. Palatsin portilla oppaat olivat tarkkoina vierailijoiden siveydesta, silla olkapaat tuli olla piilossa puseron alla, eika pelkka huivi riittanyt. Onneksi (ja aivan sattumalta ;)) portilla oli myynnissa kriteerit tayttavia t-paitoja parin dollarin hintaan. Saimme todella huumorintajuisen miesoppaan, jonka hauskoista tarinoista saattoi lukea rivien valista, etta nykyinen kuningas ei valttamatta ole kaikkien mieleen. Lieko syyna se, etta 58-vuotias hallitsija on virkea sinkku ilman jalkelaisia? Tai etta han kayttaa perinteisten norsujen sijaan Mersua? Ken tietaa...Aloitimme kierroksen Buddha Treen alta, jossa kasvoi kauniita, vaaleanpunaisia kukkasia. Kukat kukoistavat aina vain yhden vuorokauden ennen kuin lakastuvat, mutta kukkiminen on kuitenkin ymparivuotista. Raskaana olevat naiset uuttavat puun kukista teen tapaista juomaa, jolla ajatellaan olevan positiivinen vaikutus raskauden sujumiseen. Kambodzan uskonto on sekoitus buddhalaisuutta ja hindulaisuutta, joten molemmista uskonnoista oppaallamme riitti runsaasti kertomuksia.
Palatsin alue oli laaja ja silla sijaitsi useita, upeita rakennelmia. Itse kuningas asui viela yhden aidan takana, emmeka siten nahneet hanesta vilaustakaan. Vaikuttavin palatseista oli Silver Pagoda, jonka lattiaan oli upotettu hopeatiilia yhteensa 5 000kg! Ja kun lattiaa kosketti paljain varpain, tiesi se onnea tulevaisuudessa. Siksi muutama meista ei malttanutkaan pysya matolla, vaan kavi jatkuvasti hakemassa lisaa onnea elamaan hopealattialta. Silver Pagoda suljetaan turisteilta aina taydenkuun aikaan, jolloin kuningas itse saapuu rukoilemaan kyseiseen paikkaan. Silloin jopa matotkin vaihdetaan hienompiin belgialaisiin nukkavierujen turistimattojen sijaan.
Lounaan jalkeen jatkoimme kansanmurhan museoon, jossa tunnelma oli jo odotetusti matalammalla. Museo oli tehty vanhaan kouluun, joka oli punakhmerien aikana toiminut vankilana ja kidutuskammiona. Useammasta rakennuksesta koostuva alue oli aika lailla alkuperaisessa kunnossaan, eli rahjainen ja synkka. Pihalle oli pystytetty pieni muistomerkki, joka kunnioitti niiden vajaan kahden miljoonan punakhmerien hirmukauden aikana kuolleiden muistoa. Oviaukkojen ylapuolilla oli kieltomerkki nauramiselle. Kenellekaan ei olisi tullut mieleensakaan hymyilla, saatikka sitten nauraa. Vanki-/kidutushuoneet olivat synkkia ja masentavia. Joissakin oli rautainen hetekka ja riimuja. Lattia oli kulunut, keltaruudullinen ja sita peitti paikoin harmaita kulumia. Nama kulumat olivat verta, joka oli pinttynyt laattoihin. Seinilla oli kuvia kidutetuista. Uskon, etta nama autenttiset kuvat ovat herkemmille liikaa. Valokuvanayttelyn puolella oli satoja, ellei tuhansia kuvia vangeista, mitka oli otettu juuri vankilaan saapumisen yhteydessa, numerotunniste kaulassa. Ilmeet olivat joko surullisia, epatoivoisia, pelastyneita tai jotain silta valilta. Useimpien silmista kuvastui pakokauhu tai toivon menettaminen. Muutamassa kuvassa naisilla oli pienet vauvat sylissaan. Nayttelyssa oli lisaksi otoksia joukkohaudoista ns. Kuoleman kentilta. Myos muutamia kidutusvalineita oli esilla aina kirveesta vesisammioihin. Kidutustapoja esittavat kuvat olivat turhankin aitoja kaikessa uskomattomassa raakuudessaan.
Jalkeenpain keskustelua joukossamme on herattanyt ihmisten pahuus ja raakuus toisiaan kohtaan. Viela tanakin paivana seka kiduttajat etta kidutetut elavat taalla rinnakkain, silla tuomioita naista hirveyksista on edelleen jaettu hyvin vahan. Molemmilta puolilta elossa on kuitenkin viela iso maara ihmisia, silla tuosta ajasta on vain reilut 30 vuotta. Emme voi muuta kuin toivoa, etta tilanne joskus muuttuu parempaan, vaikka arvet ova yha olemassa.
Tanaan sunnuntaina saimme perusteellisen oppitunnin Kambodzan monivaiheisesta historiasta, silla vierailimme seka kuninkaan palatsissa etta kansanmurhan museossa. Palatsin portilla oppaat olivat tarkkoina vierailijoiden siveydesta, silla olkapaat tuli olla piilossa puseron alla, eika pelkka huivi riittanyt. Onneksi (ja aivan sattumalta ;)) portilla oli myynnissa kriteerit tayttavia t-paitoja parin dollarin hintaan. Saimme todella huumorintajuisen miesoppaan, jonka hauskoista tarinoista saattoi lukea rivien valista, etta nykyinen kuningas ei valttamatta ole kaikkien mieleen. Lieko syyna se, etta 58-vuotias hallitsija on virkea sinkku ilman jalkelaisia? Tai etta han kayttaa perinteisten norsujen sijaan Mersua? Ken tietaa...Aloitimme kierroksen Buddha Treen alta, jossa kasvoi kauniita, vaaleanpunaisia kukkasia. Kukat kukoistavat aina vain yhden vuorokauden ennen kuin lakastuvat, mutta kukkiminen on kuitenkin ymparivuotista. Raskaana olevat naiset uuttavat puun kukista teen tapaista juomaa, jolla ajatellaan olevan positiivinen vaikutus raskauden sujumiseen. Kambodzan uskonto on sekoitus buddhalaisuutta ja hindulaisuutta, joten molemmista uskonnoista oppaallamme riitti runsaasti kertomuksia.
Palatsin alue oli laaja ja silla sijaitsi useita, upeita rakennelmia. Itse kuningas asui viela yhden aidan takana, emmeka siten nahneet hanesta vilaustakaan. Vaikuttavin palatseista oli Silver Pagoda, jonka lattiaan oli upotettu hopeatiilia yhteensa 5 000kg! Ja kun lattiaa kosketti paljain varpain, tiesi se onnea tulevaisuudessa. Siksi muutama meista ei malttanutkaan pysya matolla, vaan kavi jatkuvasti hakemassa lisaa onnea elamaan hopealattialta. Silver Pagoda suljetaan turisteilta aina taydenkuun aikaan, jolloin kuningas itse saapuu rukoilemaan kyseiseen paikkaan. Silloin jopa matotkin vaihdetaan hienompiin belgialaisiin nukkavierujen turistimattojen sijaan.
Lounaan jalkeen jatkoimme kansanmurhan museoon, jossa tunnelma oli jo odotetusti matalammalla. Museo oli tehty vanhaan kouluun, joka oli punakhmerien aikana toiminut vankilana ja kidutuskammiona. Useammasta rakennuksesta koostuva alue oli aika lailla alkuperaisessa kunnossaan, eli rahjainen ja synkka. Pihalle oli pystytetty pieni muistomerkki, joka kunnioitti niiden vajaan kahden miljoonan punakhmerien hirmukauden aikana kuolleiden muistoa. Oviaukkojen ylapuolilla oli kieltomerkki nauramiselle. Kenellekaan ei olisi tullut mieleensakaan hymyilla, saatikka sitten nauraa. Vanki-/kidutushuoneet olivat synkkia ja masentavia. Joissakin oli rautainen hetekka ja riimuja. Lattia oli kulunut, keltaruudullinen ja sita peitti paikoin harmaita kulumia. Nama kulumat olivat verta, joka oli pinttynyt laattoihin. Seinilla oli kuvia kidutetuista. Uskon, etta nama autenttiset kuvat ovat herkemmille liikaa. Valokuvanayttelyn puolella oli satoja, ellei tuhansia kuvia vangeista, mitka oli otettu juuri vankilaan saapumisen yhteydessa, numerotunniste kaulassa. Ilmeet olivat joko surullisia, epatoivoisia, pelastyneita tai jotain silta valilta. Useimpien silmista kuvastui pakokauhu tai toivon menettaminen. Muutamassa kuvassa naisilla oli pienet vauvat sylissaan. Nayttelyssa oli lisaksi otoksia joukkohaudoista ns. Kuoleman kentilta. Myos muutamia kidutusvalineita oli esilla aina kirveesta vesisammioihin. Kidutustapoja esittavat kuvat olivat turhankin aitoja kaikessa uskomattomassa raakuudessaan.
Jalkeenpain keskustelua joukossamme on herattanyt ihmisten pahuus ja raakuus toisiaan kohtaan. Viela tanakin paivana seka kiduttajat etta kidutetut elavat taalla rinnakkain, silla tuomioita naista hirveyksista on edelleen jaettu hyvin vahan. Molemmilta puolilta elossa on kuitenkin viela iso maara ihmisia, silla tuosta ajasta on vain reilut 30 vuotta. Emme voi muuta kuin toivoa, etta tilanne joskus muuttuu parempaan, vaikka arvet ova yha olemassa.
lauantai 4. joulukuuta 2010
Helsinki-Bangkok-Phom Penh
Upea ensimmainen kokonainen paiva takana Phom Phenissa! Ja hotellista loytyy jopa wifi :)
Matka tanne sujui kaikkinensa hienosti, lentolakoista huolimatta. Noin 10 tunnin yolennon jalkeen saavuimme Helsingista Bangkokiin paikallista aikaa klo 7.30 aamulla, ja tiedossa olisi ollut piiiitka odotus lentokentalla, ellei reipas matkanjohtajamme Kaarina olisi onnistunut neuvottelemaan meita iltapaivalennolle eteenpain. Hammastelimme, etta meidan piti vaihtaa paikallisia bhateja maastapoistumista varten, vaikka olimme transit -lennolla pian jatkamassa. Vaihdoimme kuitenkin tunnollisesti siis hieman Thaimaan valuuttaa, jotta meidat laskettaisiin poistumaan maasta. Passin- ja turvatarkastuksen jalkeen kukaan ei kuitenkaan ollut naita maksuja meilta karhunnut, joten kaytimme rahat pieneen hemmotteluun ja suuntasimme koko leidilauma lentokenttaspahan ansaittuun jalkahierontaan.
Saavuttuamme ja majoittuttamme hotelliin Phom Penhiin jatkoimme illalliselle laheiseen paikalliseen ravintolaan nimelta Khmer Surin. Voin suositella lampimasti! Istuuduimme lattialle tyynyjen paalle ja aloitimme vihdoin tutustumaan toisiimme. Kaikki olivat innoissaan edessa olevista paivista ja paikalliseen elamanmenoon tutustumisesta. Moni meista halusi kokeilla paikallista herkkua Fish Amok, joka oli kookosmaidossa ja curryssa haudutettua, banaaninlehteen kaarittya kalaa - herkullista! Pitka matka oli uuvuttanut iloisen joukon, ja koska osa meista oli olut matkalla lahes 30 tuntia, paatimme painua pehkuihin lepaamaan.
Tanaan meita odotti LWF:n (Lutheran World Federation), eli Kirkon Ulkomaanavun paikallisen yhteistyokumppanin edustaja, joka johdatti meidat tutustumaan Silk Islandiin. Paasimme jokiristeilylle Mekong -joelle ja naimme Phom Penhin joelta kasin. Joki levenee hurjaa vauhtia lahes vuosittain, koska eroosio rantapenkereilla on kiihtynyt vedenvirtauksen vuoksi. Joskus jopa kokonaisia taloja saattaa pudota jokeen, jos ne on rakennettu liian lahelle joen uomaa. Silk Islandilla tutustuimme hyvinkin vaatimattomissa oloissa elaviin ihmisiin, joista saaren nimen mukaisesti suuri osa oli tekemissa silkin tai puuvillan kudonnan kanssa. Alkeellisista oloista huolimatta vaki vaikutta onnelliselta ja elamaansa tyytyvaiselta, vaikka laman vaikutus nakyi myos taalla. Naimme useita pienkutomoja, jotka oli yleensa rakennettu kotitalojen alapuolelle ja sijaitsivat siis pihapiirissa. Kasityon jalki oli upeaa, ja muutama tuliainenkin taisi lahtea joulupukin konttiin. Esimerkiksi Anna-Maijakin lumoutui niin yhdesta tietysta silkkihuivista, etta osti sen suoraan kangaspuilta. Vaikka kudonta-operaatio oli viela kesken ;) Yksi silkinmyyjista oli 13-vuotias Anna, joka hymyili leveaa hymyaan taukoamatta. Anna kertoi, ettei han koskaan ollut kaynyt koulua, mutta oli oppinut englannin sisaruksiltaan. Koyhemmissa perheissa on tavallista, etta kaikki lapset eivat valttamatta paase kouluun, vaan mahdollisesti nuorin jaa huolehtimaan perheen toimeentulosta. Anna oli tallainen tytto.
Suurten tuloerojen ja koyhyyden lisaksi maan suurimpia haasteita ovat mm. mielenterveysongelmat. Vanhempi vaesto kantaa sisallaan edelleen psyykkisia ja fyysisia haavoja ja traumoja punakhmerien aiheuttamista kauheuksista. Muutamat meista ovat jo kuulleet lyhyita, henkilokohtaisia tragedioita tuosta ajasta, eika itku ei ole ollut kaukana. Mielenterveyspalvelujen kehittaminen olisikin yksi ehdottaman tarkea kohde, mutta toistaiseksi palveluja onn erittain heikosti saatavilla, jos ollenkaan. Toinen asia on naisen asema. Naennaisesti nainen vaikuttaa erittainki tasa-arvoiselta nain ulkopuolisen silmin, mutta esimerkisi perhevakivalta on yleista, mutta vaiettua. Vanhat sananlaskutkin antavat ymmartaa, etta miehet ovat silkkia, mutta naiset puuvillaa. Onneksi kuitenkin moni asia on jo menossa parempaan suuntaan! Tasta esimerkkina HIV, joka on saatu hyvin kuriin verrattuna viime vuosien huippulukemiin. Muutkin tarttuvimmat ja vaarallisimmat taudit (polio, kurkkumata jne.) voidaan sulkea pois, silla valtiolla on hyvin toimivat ja organisoidut rokotusohjelmat.
Paallimmaisena kuitenkin maasta on jo nyt jaanyt lammin, vieraanvarainen ja ystavallinen vaikutelma. Enka usko, etta se tulee muuttumaan loppumatkankaan aikana. Uskon, kun moni sanoo, etta taalla kerran kaytyaan tulee varmasti takaisinkin.
Matka tanne sujui kaikkinensa hienosti, lentolakoista huolimatta. Noin 10 tunnin yolennon jalkeen saavuimme Helsingista Bangkokiin paikallista aikaa klo 7.30 aamulla, ja tiedossa olisi ollut piiiitka odotus lentokentalla, ellei reipas matkanjohtajamme Kaarina olisi onnistunut neuvottelemaan meita iltapaivalennolle eteenpain. Hammastelimme, etta meidan piti vaihtaa paikallisia bhateja maastapoistumista varten, vaikka olimme transit -lennolla pian jatkamassa. Vaihdoimme kuitenkin tunnollisesti siis hieman Thaimaan valuuttaa, jotta meidat laskettaisiin poistumaan maasta. Passin- ja turvatarkastuksen jalkeen kukaan ei kuitenkaan ollut naita maksuja meilta karhunnut, joten kaytimme rahat pieneen hemmotteluun ja suuntasimme koko leidilauma lentokenttaspahan ansaittuun jalkahierontaan.
Saavuttuamme ja majoittuttamme hotelliin Phom Penhiin jatkoimme illalliselle laheiseen paikalliseen ravintolaan nimelta Khmer Surin. Voin suositella lampimasti! Istuuduimme lattialle tyynyjen paalle ja aloitimme vihdoin tutustumaan toisiimme. Kaikki olivat innoissaan edessa olevista paivista ja paikalliseen elamanmenoon tutustumisesta. Moni meista halusi kokeilla paikallista herkkua Fish Amok, joka oli kookosmaidossa ja curryssa haudutettua, banaaninlehteen kaarittya kalaa - herkullista! Pitka matka oli uuvuttanut iloisen joukon, ja koska osa meista oli olut matkalla lahes 30 tuntia, paatimme painua pehkuihin lepaamaan.
Tanaan meita odotti LWF:n (Lutheran World Federation), eli Kirkon Ulkomaanavun paikallisen yhteistyokumppanin edustaja, joka johdatti meidat tutustumaan Silk Islandiin. Paasimme jokiristeilylle Mekong -joelle ja naimme Phom Penhin joelta kasin. Joki levenee hurjaa vauhtia lahes vuosittain, koska eroosio rantapenkereilla on kiihtynyt vedenvirtauksen vuoksi. Joskus jopa kokonaisia taloja saattaa pudota jokeen, jos ne on rakennettu liian lahelle joen uomaa. Silk Islandilla tutustuimme hyvinkin vaatimattomissa oloissa elaviin ihmisiin, joista saaren nimen mukaisesti suuri osa oli tekemissa silkin tai puuvillan kudonnan kanssa. Alkeellisista oloista huolimatta vaki vaikutta onnelliselta ja elamaansa tyytyvaiselta, vaikka laman vaikutus nakyi myos taalla. Naimme useita pienkutomoja, jotka oli yleensa rakennettu kotitalojen alapuolelle ja sijaitsivat siis pihapiirissa. Kasityon jalki oli upeaa, ja muutama tuliainenkin taisi lahtea joulupukin konttiin. Esimerkiksi Anna-Maijakin lumoutui niin yhdesta tietysta silkkihuivista, etta osti sen suoraan kangaspuilta. Vaikka kudonta-operaatio oli viela kesken ;) Yksi silkinmyyjista oli 13-vuotias Anna, joka hymyili leveaa hymyaan taukoamatta. Anna kertoi, ettei han koskaan ollut kaynyt koulua, mutta oli oppinut englannin sisaruksiltaan. Koyhemmissa perheissa on tavallista, etta kaikki lapset eivat valttamatta paase kouluun, vaan mahdollisesti nuorin jaa huolehtimaan perheen toimeentulosta. Anna oli tallainen tytto.
Suurten tuloerojen ja koyhyyden lisaksi maan suurimpia haasteita ovat mm. mielenterveysongelmat. Vanhempi vaesto kantaa sisallaan edelleen psyykkisia ja fyysisia haavoja ja traumoja punakhmerien aiheuttamista kauheuksista. Muutamat meista ovat jo kuulleet lyhyita, henkilokohtaisia tragedioita tuosta ajasta, eika itku ei ole ollut kaukana. Mielenterveyspalvelujen kehittaminen olisikin yksi ehdottaman tarkea kohde, mutta toistaiseksi palveluja onn erittain heikosti saatavilla, jos ollenkaan. Toinen asia on naisen asema. Naennaisesti nainen vaikuttaa erittainki tasa-arvoiselta nain ulkopuolisen silmin, mutta esimerkisi perhevakivalta on yleista, mutta vaiettua. Vanhat sananlaskutkin antavat ymmartaa, etta miehet ovat silkkia, mutta naiset puuvillaa. Onneksi kuitenkin moni asia on jo menossa parempaan suuntaan! Tasta esimerkkina HIV, joka on saatu hyvin kuriin verrattuna viime vuosien huippulukemiin. Muutkin tarttuvimmat ja vaarallisimmat taudit (polio, kurkkumata jne.) voidaan sulkea pois, silla valtiolla on hyvin toimivat ja organisoidut rokotusohjelmat.
Paallimmaisena kuitenkin maasta on jo nyt jaanyt lammin, vieraanvarainen ja ystavallinen vaikutelma. Enka usko, etta se tulee muuttumaan loppumatkankaan aikana. Uskon, kun moni sanoo, etta taalla kerran kaytyaan tulee varmasti takaisinkin.
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Lähtölaskenta Kambodzaan alkaa...
Tervetuloa mukaan seuraamaan Naisten Pankin aktiivien matkaa Kambodzaan! Huomenna torstaina 2.12.2010 noin 10 naisen porukka pääsee vihdoin ja viimein suuntaamaan kauan odotetulle reissulle kohtia länttä. Huolimatta siitä, että lentoyhtiön lakot toivat hieman lisäjännitystä matkakuumeen kylkeen, niin pääsemme kuin pääsemmekin matkaan - mahtavaa!
Reissuun meitä lähtee hyvinkin heterogeeninen joukko naisia; eri ikäisiä, eri elämänvaiheissa, eri taustoilla, eri motiiveilla, mutta...Kaikkia meitä yhdistää tahto ja halu toimia Naisten Pankin hyväksi ja nyt on oiva mahdollisuus päästä kokemaan ja näkemään konkreettisesti se, mihin varat ohjataan ja mitä niillä saadaan aikaan.
Pyrin päivittämään tätä blogia mahdollisimman usein, mutta mitään en uskalla luvata, sillä yhteydet selviävät paikan päällä. Mukavaa, että olet mukanamme seuraamassa matkaamme!
Reissuun meitä lähtee hyvinkin heterogeeninen joukko naisia; eri ikäisiä, eri elämänvaiheissa, eri taustoilla, eri motiiveilla, mutta...Kaikkia meitä yhdistää tahto ja halu toimia Naisten Pankin hyväksi ja nyt on oiva mahdollisuus päästä kokemaan ja näkemään konkreettisesti se, mihin varat ohjataan ja mitä niillä saadaan aikaan.
Pyrin päivittämään tätä blogia mahdollisimman usein, mutta mitään en uskalla luvata, sillä yhteydet selviävät paikan päällä. Mukavaa, että olet mukanamme seuraamassa matkaamme!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)